Bakuninin valta-analyysi pitää vihdoin ottaa vakavasti

Kiitämme Tiedonantajaa keskustelun mahdollistamisesta. Eri suuntausten välinen keskustelu on tärkeää työväenliikkeen edistymiseksi. Vastineemme Tiedonantajassa 1/2023:

BAKUNININ VALTA-ANALYYSI PITÄÄ VIHDOIN OTTAA VAKAVASTI

Kai Leivon kirjoitus (TA 12/22) sisälsi lukuisia ongelmallisia väitteitä anarkismista yhteiskunnallisena aatteena. Lähtemättä tässä nyt purkamaan niitä kaikkia, haluamme anarkisteina esittää voimakkaan erimielisyytemme muun muassa siinä esitetystä mielipiteestä, että anarkismista olisi ollut työväenliikkeelle aina enemmän haittaa kuin hyötyä.

Yksi osoitus anarkismin yhteiskuntaa positiivisesti muokkaavasta kontribuutiosta on, että tällä hetkellä kaksi lupaavimmista vallankumouksellisista pyrkimyksistä, Syyrian autonomisen alueen demokraattinen konfederalismi sekä Meksikon zapatista-vallankumous, ovat molemmat hyvin voimakkaasti anarkismivaikutteisia liikkeitä. Myös Espanjassa anarko-syndikalistinen liike on niin historiallisesti kuin ajankohtaisestikin merkittävä ja edelleen aktiivinen ja elinvoimainen yhteiskunnallinen toimija.

Leivo väittää Bakuninia ensimmäisen internationaalin hajottajaksi. Sen hajottamisesta voi kuitenkin olla montaa mieltä – aivan yhtä moni historioitsija on poliittisesta kannastaan huolimatta tulkinnut sen Marxin syyksi. Voisiko todellisuus olla sellainen, että molemmilla olisi ollut varaa toimia toisin?

Tässä on yksi mahdollisuus ottaa opiksi menneistä. Jos nyt haetaan syyllistä työväenluokan nykytilaan, se ei todellakaan ole anarkismi, vaan pikemminkin Neuvostoliitto-tyyppinen ”sosialismi” ja sen oikeutetusti huono maine. Usein syytetään Stalinia vallankumouksen tuhoamisesta, mutta tosiasiassa prosessi alkoi muodostua jo Leninillä, joka sen sijaan että olisi puolustanut täysmittaista vallankumousta, puolustikin bolševikkien asemaa valtion muodostavana tahona – vieläpä ennalta määrätyistä teoreettisista syistä.

Yhdenkään kommunistin tai kommunistisen liikkeen ei enää tulisi tarpeettomana ohittaa Bakuninin valta-analyysia. Ja miten se ylipäätään on mahdollistakaan, kun jokainen Bakuninin esittämä uhkakuva toteutui Neuvostoliitossa melkein sellaisenaan?

Toki anarkisteillakin on syytä itsekritiikkiin. Silloin kun työväenliike oli alamaissa Neuvostoliiton kaaduttua, anarkistien olisi pitänyt ottaa näkyvä rooli vakavasti otettavan työväenliikkeen organisoinnissa, eikä keskittyä talonvaltauksiin ja huonon musiikin kuunteluun.

Tosiasia on, ettei kukaan yksittäinen ajattelija pysty tarjoamaan kokonaisvaltaista ja vieläpä suuntaa määräävää analyysiä vallankumoukselle. Esimerkiksi yksi hedelmällinen yhdistelmä olisi analyysi, joka pohjautuu taloudellisessa aspektissa Marxiin, valtion analyysissa Bakuniniin ja sosiaalisen ja kulttuurisen elämän analyysissa Bourdieu`hun. Näiden dialektinen interaktio tarjoaa välineet vallan eri ulottuvuuksien analyysille.

Oulun anarkistiliitto.