Hevosenkenkäteoria ja liberaalikapitalismin rikos ihmiskuntaa vastaan

Hevosenkenkäteoria on ranskalaisen Jean-Pierre Fayenin nimiin laitettu kiistelty poliittinen teoria, jota erityisesti liberalismin kannattajat ovat käyttäneet niputtaakseen itseään oikeammalla ja vasemmalla olevat tahot yhdeksi vihollisekseen.

Vaikka hevosenkenkäteorialla on hyvin vähän kannatusta akateemisessa politiikan tutkimuksen maailmassa, sen käyttö esimerkiksi suomalaisessa poliittisessa keskustelussa on edelleen suhteellisen yleistä. Globaalin maailmamme ongelmien yhä syventessä ja sitä myötä radikaalimpien ehdotusten valtavirtaistuessa tämän epäpätevän teorian käytön voi olettaa kiihtyvän.

Hevosenkenkäteorian kautta sekä liberaalioikeisto että liberaalivasemmisto hyökkää ainoaa edistyksellistä muutosvoimaa edustavaa tahoa eli radikaalivasemmistoa vastaan. Samalla ne oikeuttavat omaa taantumuksellista ja menneeseen tarrautuvaa politiikkaansa.

Kun hevosenkenkäkuviota käytetään vain tiettyjen ideologioiden välisten yhtäläisyyksien etsimiseen, kuva yhteiskunnallisista aatteista latistuu ja kieroutuu kuin hevosenkenkä ikään.
Poliittisen monimuotoisuuden kokonaisuudessa hevosenkenkäkuvioita muodostuu todellisuudessa lähes rajattomasti – sekä keskeisistä että erityisesti marginaalisemmissa kysymyksissä.

Esimerkiksi autoritäärisyys saa sekä vastustusta että kannatusta poliittisen kentän kaikilla suunnilla, samoin vaikkapa valtion roolin vahvistaminen. Suhde nationalismiin ja uskontoihin vaihtelevat niin ikään poliittisen kentän eri suunnissa, puhumattakaan sellaisista akuuteista kysymyksistä kuten ratkaisut ekologisiin ongelmiin, globaaleihin pandemioihin, ylikulutukseen tai sananvapauden haasteisiin. Ilmiötä ja näitä dimensioita on tarkemmin analysoinut Antti Rautiainen blogissaan “Hevosenkenkämallin ja poliittisen kompassin virheet” (2016).

Testaapa itse, millaisia hevosenkenkiä sinusta itsestäsi jossain tietyssä yhteiskunnallisessa kysymyksessä muodostuisi poliittisen kentän eri suuntiin – esimerkiksi poliittiseen keskustaan, vasempaan tai oikeaan.

Ajatusleikki havainnollistaa hyvin, ettei yhden tai edes muutaman poliittisen ulottuvuuden samankaltaisuus tai leikkauspiste aatesuuntien välillä väännä kokonaisuutta hevosenkengän muotoon.

Poliittisten dimensioiden kokonaisuutta voi joskus olla vaikea ymmärtää ja se vaatii perehtymistä. Yhteiskunnallisen ymmärryksemme lisääntymistä ei kuitenkaan palvele hevosenkenkäteorian kaltaiset populistiset, epäpätevät ja tarkoitushakuiset yksinkertaistukset.

Samastamalla kierolla tavalla äärioikeisto ja äärivasemmisto ei pohjimmiltaan tiedosteta, että puhumalla minkäänlaisen kapitalismin puolesta, puolustamalla yksityisomaisuutta, perintöoikeutta tai vastustamalla tuotantovälineiden demokraattista haltuunottoa luodaan rikoskumppanuutta rikoksessa ihmiskuntaa ja elonkehää vastaan. Auki kirjoitettuna: niinkin suositut ja sympaattiset poliitikot kuin Sauli Niinistö ja Sanna Marin jäävät mitä todennäköisemmin historiaan näihin ihmiskunnan rikoksiin osallistumisesta.

Äärioikeisto on uhka silloin, kun suurpääoma sen valjastaa omiin tarkoituksiin – muutoin se on lähinnä marginaalinen protestiliike.

Äärivasemmisto sen sijaan on ainut mahdollisuus saavuttaa tasa-arvoista ja ekologista maailmaa – kunhan se välttää nationalismiin, valtioon ja autoritäärisyyteen kytkeytyvät syvät sudenkuopat.