Sorto piiloutuu yksityiskohtiin, mutta totuus on kokonaisuudessa

(Kommentti HS:n artikkeliin “Amanda Gormanin runojen kääntäjä luopui tehtävästään, koska sai kritiikkiä valkoisuudestaan: Suosittu nuori runoilija valitsee itse kääntäjät, myös Suomessa”, https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007840277.html

Arka aihe, mutta tällä logiikalla jälleen kerran uusliberalismi voittaa. Kun määritellään pikkutarkasti, kuka sorrosta voi puhua ja miten, niin lopulta kaikki puhuvat vain omasta pienestä viiteryhmästään – pahimmassa tapauksessa vain itsestään.

Kapitalistisen maailman ominaisuus on fragmentoituminen (Lukàcs huomautti siitä jo vuonna 1920), mutta hajotettu vastarinta on tehotonta. Kun pirstaloituminen hallitsee kulttuuria, tiedettä, taidetta ja koko yhteiskuntaa, ei kukaan enää uskalla sanoa mistään mitään. Yllä mainitulla logiikalla jokainen voi puhua ja puolustaa vain lähinnä itseään. Ja juuri sitähän kapitalisti haluaa!

Anarkismiin kuuluu solidaarisuus. Vaikka emme täysin pystyisi samastumaan johonkin sorrettuun vähemmistöön, on oleellista seistä yhtenä rintamana kaikkien puolesta. Niin kauan kuin nielemme mukisematta uusliberalistisen maailmankuvan, löytyy aina uusia vähemmistöjä sorrettavaksi. Vain murtamalla kapitalismin vallan voimme tehokkaasti poistaa myös sortoa.